Blogini jäi kesän ja syksyn ajaksi jäähylle, koska elämässämme tapahtui isoja muutoksia, jotka veivät paljon aikaa sekä energiaa - mm. Suomeen palaaminen 9 kk mittaiselta pyörä/reppureissultamme, muutto Pohjois-Savoon, yrittäjäksi ryhtyminen, erilaisten valokuvaus- ja sisällöntuotantoprojektien parissa työskentely sekä muutamat pidemmät retket täällä Suomessa että Pohjoismaissa. Nyt minulla on kuitenkin taas aikaa ja inspiraatiota jatkaa blogini kirjoittelua sekä paljon mielenkiintoisia aiheita, joita haluan päästä avaamaan. Pieni hengähdystauko teki oikeastaan vain hyvää!
Palataanpa siis ajassa hieman taaksepäin: Sain reissumme aikana paljon kysymyksiä koskien tien päällä elämistä, varusteita sekä käytännön asioita. Kirjoittelin tähän postaukseen vastauksia eniten kysyttyihin kysymyksiin. Jos vaikka siellä ruudun toisella puolella suunnittelet pidempää pyöräreissua ensi kesälle, toivon, että saat tästä postauksesta hyviä vinkkejä.
Mistä syntyi idea lähteä elämään pyöräilevän nomadin elämää?
Kuten edellisessä blogikirjoituksessani avasin, olimme Christerin kanssa molemmat jo pitkään haaveilleet vapaasta elämästä, elämästä ilman aikatauluja ja sääntöjä, joten pyörällä matkustaminen tuntui luonnolliselta vaihtoehdolta. Pyöräretkeilyssä on sitä aitoa tekemisen meininkiä! Kotona sitä helposti turtuu mukavuuteen ja kaikki elämän perusasiat tuntuvat itsestäänselvyyksiltä (liedellä kokkaaminen, vessassa käyminen, pehmeä sänky, lämmin suihku, puhelimen lataaminen). Pyöräretkeillessä joutuu näkemään ihan eri tavalla vaivaa näiden perusasioiden eteen; mikä reitti kannattaa valita paikasta A paikkaan B, mistä löytyisi sopiva yöpymispaikka, missä on lähin kauppa, mistä saa vettä, missä pääsee seuraavaksi suihkuun, missä saa ladattua elektroniikkalaitteita jne. Arvostus näitä perusasioita kohtaan kasvaa ja hetkessä elämisen taito korostuu. Tien päällä eläessä, erityisesti polkupyöräillessä, kaiken näkee, haistaa, maistaa, kuulee ja tuntee paremmin.
Mitä varusteita pidemmällä pyöräretkellä kannattaa olla mukana?
No ihan ensinnäkin, hyvän pyörä. Pyörän merkitystä en voi koskaan korostaa liikaa. Toki retkeillä voi millä tahansa pyörällä, pidemmällä matkalla hyvä pyörä on vain mukavampi. Pyörän lisäksi tarvitset kypärän, 4-6 pyörälaukkua riippuen reissun kestosta, juomapulloja, retkeilytarvikkeita eli teltan, makuupussin, makuualustan ja retkityynyn, ruoanlaittovälineet - retkikaasu, retkikattila, retkiastiat, tulentekovälineet, retkpyyhkeen, vaatteita eri sääolosuhteisiin, parit erilaiset kengät sekä hyvän asenteen ja paljon seikkailumieltä! Toki, jos teet työksesi samaa kuin me eli olet valokuvaaja/sisällöntuottaja, tarvitset myös mukaasi elektroniikkaa - kannettavat tietokoneet, kovalevyt, kamerakaluston, usb-johtoja, puhelimet, ja matkalaturit. Jos näitä et kuitenkaan tarvitse, on elämäsi tien päällä mitä luultavimmin hieman mukavampaa, helpompaa sekä kevyempää. Varusteiden määrä riippuu toki myös siitä, missä ja mihin vuodenaikaan matkustat. Jos pyöräretkeilet vain kesällä tai lämpimissä maissa, tarvitset vähemmän vaatteita kuin viileämmällä säällä reissatessa.
Lisävarusteita, joiden mukaan ottamista suosittelen lämpimästi:
Mustekaloja, joilla kiinnittää tavaroita pyörälaukkujen päälle
Heijastinliivi (tämä aika pakollinen kyllä, jos yhtään ajaa pimeällä)
Pyörän valot (kuten myös tämä)
Sadesuojat pyörälaukuille
Roskapusseja
Viltti/piknik-huopa
WC paperia
Savetteja
Uimapuku
Kirja
Pelikortit/matkapeli
Pyörän sisäkumeja ja pumppu
Teippiä sekä erilaisia korjaustarvikkeita, jos esim. teltta tai makuualusta hajoaa
Miten olette pakanneet tavaranne?
Meillä oli mukana niin vähän kuin mahdollista, mutta kuitenkin kaikki tarpeellinen. Emme joutuneet matkan aikana ostamaan juuri mitään ylimääräistä, muutamia uusia pyörän sisäkumeja lukuun ottamatta. Sekä minulla että Chrisulla molemmilla oli pyörissä kiinni kuusi pyörälaukkua, kolme edessä ja kolme takana. Olimme jakaneet yhteisiä tavaroita niin, että molemmilla olisi suunnilleen saman verran kannettavaa. Toki Chrisu vahvempana osapuolena kantoi usein hieman enemmän ruokia sekä vettä.
Takalaukkuihin oli pakattu rinkka, teltta, makuualusta, makuupussi, retkityyny, ruoanlaittovälineet, kengät sekä osa ruoista + vesi.
Etulaukkuihin oli pakattu vaatteet, tietokone, kamera ja laturit, loput ruoista sekä kaikki
lisävarusteet.
Paino kannattaa jakaa melko tasaisesti taka- sekä etulaukkujen kesken. Takalaukuissa voi kuitenkin olla hieman enemmän painoa.
Missä lataatte puhelimet?
Meillä molemmilla oli hyvät matkalaturit mukana, joista pystyi lataamaan puhelimen noin kolme kertaa. Muuten latasimme puhelimiamme vähän siellä sun täällä; kahviloissa, kaupoissa, huoltoasemilla tai leirintäalueilla. Pidimme puhelimia suurimmaksi osaksi lentotilassa, joten akkua ei kulunut kovinkaan paljoa. Tien päällä puhelinta tulee muutenkin käytettyä paljon vähemmän kuin kotona ollessa, joten sitä ei tarvitse myöskään ladata niin usein.
Missä käytte suihkussa?
Suihkussa kävimme noin kerran viikossa tai harvemmin, lähinnä silloin, kun olimme yötä leirintäalueella. Muutoin “peseydyimme” järvessä, meressä tai purossa. Tien päällä eläessä oivalsi hyvin sen, että suihkussa käyminen on oikeastaan aikamoista luksusta, jota ei todellakaan tarvitse tehdä joka päivä. Chrisulla ei ainakaan ollut ongelmia elää dirtbag elämää, mutta itse naisena koin välillä epämukavaksi sen, jos ei päässyt suihkuun moneen viikkoon. Kaikkeen tosin tottuu.
Miten pesette vaatteita?
Tässä pätee sama kuin suihkussa käymisessä. Vaatteitahan ei oikeasti tarvitsisi pestä kovinkaan usein, koska silloin vaate kuluu ja sen elinikä lyhenee. Mutta koska elimme ulkona, vaatteemme tietysti likaantuivat helpommin, jonka vuoksi oli niitä hyvä toisinaan pestä. Tämä tehtiin leirintäalueilla noin kerran kuukaudessa. Usein leirintäalueilla ei kuitenkaan ollut mitään pesukoneita, joten pesimme vaatteitamme suihkussa samalla kun kävimme itse peseytymässä. Tai vessojen pesualtaissa. Eipä tämänkään kanssa voinut liian ronkeli olla. Joissain maissa pyykinpesukoneita löytyy myös kauppojen sekä huoltoasemien parkkipaikoilta, esim. Portugalissa.
Miten teette ruokaa ja missä tiskaatte?
Ruokaa teimme aina itse kaasulla toimivalla retkikeittimellä. Ruoanlaittovälineemme ovat todella minimalistiset, koska totesimme jo Suomessa retkeillessämme, että pärjäämme tien päällä eläessä todella pienellä. Meillä on vain kaasu, yksi kattila, yhdet välineet sekä molemmilla omat pienet retkiastiat. Mitä vähemmän käytät astioita ruoanlaitossa, sitä vähemmän sinulla on myös tiskattavaa. Tiskit huuhdeltiin puroissa, huoltoasemien vessoissa, omia vesipulloja käyttäen, leirintäalueilla sekä toisinaan vain paperilla puhdistamalla. Tiskaamisen kanssa minun piti päästää irti kontrollista, koska olen aina ollut hieman hygieniafriikki. Reissun päällä se ei kuitenkaan ollut mahdollista, mikä opetti minulle myös sen, ettei astioita edes tarvitse pestä pesuaineilla ellei niissä ole todella paljon rasvaa. Vesi puhdistaa hyvin kaiken tarpeellisen.
Miten vegaaniruokien kokkaaminen onnistuu tien päällä?
Hyvin ja huonosti, riippuu missä retkeilee. Suomessa on todella hyvät vegaanivalikoimat, mutta Norjassa ja monessa Euroopan maassa ei näin ole. Sieltä sun täältä saattoi löytyä kauramaitoa tai hummusta, mutta muuten vegaaniset tuotteet olivat kiven alla. Kasviksia ja hedelmiä nyt toki löytyy onneksi kaikkialta. Pyöräretkeillessä ei kuitenkaan voi olla koko aikaa ostamassa tuoreita kasviksia ja hedelmiä, koska ne eivät säily niin pitkään ja liiskaantuvat pyörälaukuissa, joten sen suhteen pitää vähän osata soveltaa. Vegaani/kasvisruokavaliossa on toisaalta se hyvä puoli, ettei esim. hummukset, tofut, kauratuotteet mene kovinkaan helposti piloille, joten ne säilyvät pyörälaukuissa päiväkausiakin. Söimme suurimmaksi osaksi kuivaruokia esim meksikonpataa (Pyöräretkemme jälkeen ei olla pystytty edes koskemaan tähän ruokaan, tuli pienimuotoinen yliannostus), johon sitten lisäsimme tuoreita kasviksia, kookoskermaa, linssejä, papuja, kikherneitä jne, jotta ruoka olisi hieman ravintorikkaampaa. Välillä söimme salaattia suoraan pussista ja smoothiet sekä hedelmät tuli usein juotua / syötyä heti kaupassa käymisen jälkeen esim. parkkipaikalla. Pidemmällä aikavälillä en ehkä pystyisi ruokavalioon, joka ei sisältäisi joka päivä tuoreita kasviksia ja hedelmiä, mutta jostain on aina vähän tingittävä. Kotona eläessä voi sitten helposti panostaa ruoan laatuun ja syödä terveellisesti.
Miten teillä ei mene hermo toisiinne?
Tämä kysymys huvittaa minua yhä edelleen, mutta on mielestäni myös todella aiheellinen. Olemme Chrisun kanssa molemmat itsepäisiä sekä oman tien kulkijoita, joten meillä menee helposti sukset ristiin. Jos jokin hiertää, keskustelemme kuitenkin heti asiasta ja sovimme nopeasti. Kommunikointimme pelaa siis hyvin emmekä jää roikkumaan riitatilanteisiin vaan päästämme niistä irti ja jatkamme elämää. Kinastelu kuitenkin kuuluu parisuhteeseen ja se kasvattaa niin yksilöinä kuin yhdessä; konflikteja ei siis kannata pelätä. Mielestäni tämä reissu osoitti meille sen, että olemme todella hyvä tiimi, koska näimme todellakin toisistamme ne kaikista rumimmat ja inhottavimmat puolet. Reissun päällä kun asiat ei aina mene ihan niinkuin Strömsössä, väsyttää, on nälkä, pissahätä, kiukuttaa ja stressaa ja tietenkin kaikki nämä tunteet puretaan aina siihen toiseen. Harjoittelimme kyllä vuoden ajan yhdessä olemista tiiviisti ennen reissulle lähtöä, mikä auttoi varmasti myös asiaa. Asuimme 16 neliöisessä asunnossa kahdestaan sekä reissasimme paljon täällä koti-Suomessa. Kaikki nämä toimivat testeinä tätä pidempää reissua varten. Vaikka olemme nyt kohta kolme vuotta olleet kuin paita ja peppu, yhdessä oikeastaan ihan koko ajan, en ole yhtään kyllästynyt vaan päivä päivältä vain enemmän rakastuneempi. Opin Chrisun sekä parisuhteemme ansiosta joka päivä uusia asioita itsestäni ja elämästä ylipäätänsä. Olen siis vain todella onnellinen ja kiitollinen siitä, että olen löytänyt rinnalle kumppanin, joka on yhtä vapaa ja spontaani sielu kuin minäkin ja jonka kanssa voin yhdessä toteuttaa villejä unelmia.
Rakkaudella,
Laura
Comments